Pakollinen (työ-) elämä ennen ja nyt!

Ei aina niin helppoa!

Olen 62 vuotias suomalainen ”työläinen”. Sain vakituisen työn kauppiksen ja armeijan jälkeen 1970-luvulla. Heti ensimmäisellä hakukerralla tärppäsi. Työpaikkakunta vaihtui 6 kertaa, kunnes 1997 perustin oman yrityksen ja aloitin etsimään muille töitä. Tänä armon vuonna 2015 teen edelleen samaa työtä. En ole päivääkään ollut työttömänä enkä koskaan nostanut työttömyyspäivärahaa tai siihen verrattavaa avustusta. Olen ollut onnekas. Jos olisin tullut työmarkkinoille vaikka 1990-luvun alussa, olisi tilanne ihan toinen. Tavallaan olen päässyt helpolla. Kun nyt päivittäin haastattelen työtä etsiviä nuoria, niin myötäelän heidän tilannettaan. Nuorien valinnat koulutuksen suhteen eivät aina osu oikeaan, ei aina edes toisella yrittämällä. Kaksi ammatillista tutkintoa tai jopa akateeminen tutkinto, eikä silti löydy työtä. En kuitenkaan usko, että nuoret olisivat jotenkin huonompia kuin ennen.

Miten tähän on tultu?
Miksi nuorisotyöttömyys on suuri, miksi ei synny pitkiä työsuhteita, miksi elämä ei ole tasaista, onnellista, eivätkä toiveet täyty? Maailma on muuttunut. Puuttumatta elinkeinoelämän muutokseen tai taloudellisiin suhdanteisiin pohdin perheen, koululaitoksen ja nuoren itsensä mahdollisuuksia työuran rakentamisessa ja elämän eteenpäin viemisessä. Vastuullisuus,
oikeudenmukaisuus ja rehellisyys eivät perhekasvatuksessa aina toteudu. Vaikeuksia elämän hallinnassa ja työnuran luomisessa on usein jo toisessa polvessa. Tällöin lähtökohdat ovat todella huonot. Mitä voisimme tehdä toisin? Miten yhteisöllisesti voimme enemmän tukea perheitä lasten kasvatuksessa ja miten koululaitos voisi opetusohjelmissaan painottaa enemmän yleisiä elämäntaitoja ja ohjausta työelämään siirtymisessä. Hyvät vuorovaikutustaidot, vastuu omasta tekemisestä, rehellisyys itseä ja muita kohtaan sekä oikea asenne ovat avuja joilla elämässä pärjätään. Näitä avuja työnantajakin hakee ensimmäiseksi, sitten vasta ammatillista osaamista.

Nuoruus on voima, onneksi!
Nuorella on unelmia ja toiveita eikä pienistä epäonnistumisista lannistuta. Tämä on onneksi luonnon laki. Hyviä ja positiivisia tyyppejä tapaan päivittäin. Työssäni haluan kannustaa nuoria ja antaa välillä neuvojakin. Ensiksi pitää tunnistaa omat vahvuudet ja luontainen osaaminen ja käyttää niitä hyväkseen. Sitten on kehitettävä vuorovaikutustaitoja ja oltava aktiivinen. Töihin ei tulla hakemaan kotoa. Persoonallisuus saa näkyä, mutta työnhakutilanteessa on kuitenkin osattava asennoitua oikein työnantajan ja toimenkuvan vaatimuksiin. Työnhaku on kilpailutilanne, myy itsesi ja työpanoksesi. Huolehdi, että pidät sen mitä lupaat. Näin työnantaja ostaa työpanoksesi jatkossakin. Määräaikainen työsopimus muuttuu vakituiseksi. Elämä jatkuu. Ja työnantajille sanoisin; palkatkaa nuori, tavalla tai toisella. Siirtäkää hiljaista työelämän tietoa sukupolvelta toiselle.

 

Seppo Kaatranen

Yrittäjä, joka palvelee työn hakijoita ja tekijöitä tarvitsevia.

20.02.2015

0

Jaa tämä