Ei vastakkainasettelua vaan yhteistä vastuunottoa työelämästä!

Satakunnan Kansan pääkirjoitus 17. tammikuuta 2015 käsitteli uuden ay-jätin perustamishanketta. Onko nyt tavoite vahvistaa ay-liikkeen asemaa, hakea synergioita ja kustannustehokkuutta vai vielä jotain muuta? Ensin mainitut tavoitteet ovat oletettavia. Ja se muu voisi olla uusi asenne yhteistyöhön työmarkkinajärjestöjen kesken. Työmarkkinat ovat pirstaleiset, on paljon osa-aikatyötä, määräaikaisia työsopimuksia, lomautustarpeita, irtisanomisia, työvoimapulaa, koulutusta, uudelleensijoittumista, työurien pidentämistä jne. Ei niin helppo yhtälö. Tässä vallitsevassa tilanteessa työmarkkinajärjestöjen on pystyttävä yhteistyöhön, jolla rakennetaan tulevaisuuden puitteet sopimiselle.

Työpaikat luo yritys

Se edellyttää innovatiivisuutta, rohkeutta, riskinottoa ja kysyntää luovat markkinat. Pienyritysten määrä kasvaa ja entistä useampi rohkea nuori, alansa ammattilainen tai asiantuntija perustaa oman yrityksen. Ns. pakkoraossa on työllistettävä itsensä, kun työmarkkinoilta ei löydy palkkatyötä. On otettava itse vastuu. Ja ehkä vuoden parin päästä on mahdollisuus palkata jo ensimmäinen työtekijä. Tässä on yhteiskunnalla ja erityisesti työmarkkinajärjestöillä paljon pohdittavaa – miten tuetaan työllistymistä tästä näkökulmasta. Painopiste ei saa olla vanhakantaisessa edunvalvonnassa, vaan vastuullisessa yhteistyössä edistämässä työelämän monimuotoisuutta. Yhteinen vastuullisuus vie oikeille raiteille. Nykypäivänä liian usein törmää esimerkkeihin, joissa työntekijä ei anna sitä työpanosta, joka työsopimuksella on sovittu eikä työnantaja kohtele työntekijäänsä oikeudenmukaisesti. Pientä lusmuilua ja kusetusta puolin ja toisin.

Arjen sujuvuutta voidaan parantaa.

Jos uusi ay-järjestö perustetaan, niin silloin on loistava tilaisuus yhdessä EK:n kanssa yhtenäistää työehtosopimuksia. Meillä on kymmeniä eri alojen työehtosopimuksia ja niiden sisällä liikaa tulkittavaa. Työlait antavat pohjan sopimiselle, mutta nyt sopimusten sisältö on täynnä neuvotteluissa yön pimeinä tunteina värkättyjä kummallisuuksia. Työmarkkinajärjestöjen on otettava yhteiseksi tavoitteeksi perussopimusten yksinkertaistaminen ja yhtenäistäminen. Nyt meillä on erilaisia tulkintoja mm. pekkaspäivistä, arkipyhäkorvauksista, sairausloman palkanmaksuvelvollisuudesta, henkilökohtaisista palkanlisistä, lomarahasta, ylityöstä, paikallisesta sopimisesta, työajasta, työajan tasoittumisjärjestelmästä jne.

Sopimustekstit ovat vaikeaselkoisia ja tulkintanäkemykset erilaisia. Toki monilla toimialoilla työn luonne on poikkeava ja alakohtaista räätälöintiä tarvitaan, mutta paljon voidaan yhtenäistää. Esimerkiksi pekkaspäivät ja arkipyhät remonttiin. Sisällytetään ne palkkaan ja maksetaan vain tehdystä työstä. Yrittäjällä ei ole saavutettuja etuja, ei niitä voi olla työntekijälläkään eli joustavuutta tarvitaan. Kaikki työehtosopiminen pitää tehdä niin, että jokainen pienikin työnantaja, palkanlaskija, tilitoimisto ja työntekijä osaavat tulkita sopimuksia oikein. Löytyykö meillä yhteistä luottamusta ja vastuullisuutta viedä työmarkkinasopiminen uudelle tasolle?

Seppo Kaatranen

Kirjoittaja on porilainen henkilöstöpalvelualan yrittäjä,
kymmenien työehtosopimusten tulkitsija.

20.01.2015

0

Jaa tämä